Tekijä: Rukan Kuksa

Hilkka ja Reijo Lusminki ovat poimineet yhdessä marjoja yhtä kauan kuin ovat olleet naimisissa. Sieniä he alkoivat kerätä hiukan myöhemmin. He asuvat Etelä-Kuusamossa Kuparivaarassa ja ovat iloisia, kun lähialueilta löytyvät niin hyvät marja- ja sienimetsät. Joskus käydään kauempanakin, hilloja kattelemassa pohjoisessa. Pariskunta tekee kaiken itse, poimivat, käsittelevät ja pakkaavat sienet ja marjat. Kotona on purkituskone ja kaikki tarvittavat välineet. Kaikki tehdään huolella ja kunnolla.

Talvella harrastuksena on pilkkiminen, kesäisinkin kalastellaan ja kotona kasvatetaan mansikoita, pensasmarjoja, juureksia ja yrttejä.

”Metsä on työympäristönä mahottoman mukava, rauhallinen. Siellä ajatukset lepäävät”, sanoo Hilkka. Parasta työssä on ”se tietenkin jos niitä löytyy paljon! Ja se, kun saa siellä metsässä olla.”

Haasteita on joskus ajoituksen kanssa. Esimerkiksi mustikat olisivat parhaimmillaan, jos niiden antaisi kypsyä ja mehustua metsässä rauhassa, mutta sitten jos pakkanen tulee, niin ne menevät hukkaan. ”Viikolla myöhästyttiin viime kesänä viimeisellä hillareissulla. Suo oli aivan täynnä hilloja, mutta ne olivat ehtineet mennä ylikypsiksi. Se oli kyllä semmoinen harmi se.”

Kaikki marjareissut ovat mukavia muistoja. Metsään lähtiessään Lusmingit pakkaavat mukaansa
hyvät eväät; makkarat, voileivät, kahvit, mehut ja pullat. Usein ne jäävät kuitenkin syömättä, kun
marjastajille iskee semmoinen vimma, ettei malta makkaranpaistoon!

Karhujakin on reissuilla joskus nähty, kuultu ja haistettu, mutta metsään meneminen ei pelota.
“Kerran tuli semmonen tunne, että menenkö tuonne, en mee, vai menenkö, mutta en menny.
Myöhemmin sieltä päin juoksi tielle karhunpentu, me olimme jo autossa. Ei siitä kuvaa ehditty
ottamaan, mutta voi kuinka ihanan näköinen se oli!”

”Kyllä se on semmonen juttu, että sinne pitää päästä, sinne mehtään. Aina kun tulee kevät, niin
sitä jo heti aletaan miettimään, että jokohan siellä kohta alkaisi korvasieniä näkymään.”

Hannu Pesonen on seurannut kirjolohen kasvatusta pikkupojasta lähtien, kun perhe aloitti kalankasvatuksen vuonna 1964. Kymmenen vuotta myöhemmin hän alkoi itsekin saman alan yrittäjäksi ja on vielä remmissä mukana, vaikka eläkkeelle olisi voinut jäädä jo viisi vuotta sitten. Kirjolohia kasvatetaan Itä-Kuusamossa Varisjoella, jossa vedenlaatu on huippuluokkaa. Pesonen on osakas myös Kemijärvellä kirjolohta kasvattavassa Koillis-Suomen Lohi Oy:ssä.

Kalankasvatuslaitoksella eletään luonnon kiertokulun mukaan ja se tekeekin Pesosen mukaan työstä mielenkiintoisen. Kesä on kalojen ruokinta-aikaa ja silloin toiminta on vilkkaimmillaan. Talvella työhön kuuluu kalan perkausta ja markkinointia.

Kommelluksiakin on vuosiin mahtunut, onneksi kuitenkin melko vähäisesti. Varisjoella haastavin
tilanne oli syksyllä noin 40 vuotta sitten, kun Suininkijärvi oli jo osittain jäässä, mutta kovat länsituulet rikkoivat jäät.

“Sitten tuli kova pakkanen ja se alkoi semmoisena jäähyhmänä tulemaan Varisjokeen se vesi, se oli
semmonen etten unoha ikinä. Onneksi ei tullu vahinkoa, että selvittiin, mutta kyllä siinä yöllä piti töitä tehdä ja aukoa tuolla veneen kanssa ränniä, että se veti. Tämmösiäki on!”, muistelee Pesonen.

Haasteellisinta työssä on kalan ruokinta, jonka oppii optimoimaan vain kokemuksella. Kala ei syö
joka päivä samalla tavalla, vaan se vaihtelee muun muassa ilmanpaineiden mukaan. Kalan käyttäytymistä ja ruokahalua täytyy seurata. Varisjoella kalanruokinta on hallussa ja kirjolohi on ensiluokkaista laadultaan.

Mukavinta työssä on Hannu Pesosen mukaan luonnon kanssa tekemisissä oleminen ja vapaus
tehdä asiat omalla tavallaan. “Lähiruoka on numero uno! Meidän kala on aina tuoretta ja laadukasta.”

Juha Korhonen on kalastaja, yrittäjä ja Suomalainen menestysresepti-kilpailun finalisti. Hän on kuitannut ensimmäisen kalatilinsä vuonna 1993 ja toiminut kalastusyrittäjänä vuodesta 1999. Paikalliset kalavedet, kalastajat ja kalankasvattajat ovat miehelle hyvin tuttuja. Rukan Kuksan muikut ja hauet ovat Korhosen toimittamia.

Kalanjalostus on tullut mukaan tuoreempana osana yritystoimintaa. Kuusamon Kala Oy sai alkunsa muutaman kalanystävän yhteisestä päämäärästä kasvattaa lähellä tuotetun ja terveellisen kalaruuan suosiota. Pohjoisen puhtaiden vesien kala on laadukas ja ehtymätön raaka-aine. Kuusamon Kala jalostaa pelkästään WWF:n vihreältä listalta löytyviä kalakantoja, jotka ovat kestävällä pohjalla ja niiden käyttöä suositellaan.

Toisinaan Korhonen käy itse kalalla Pohjois-Kuusamon järvillä ja tekee siihen liittyvää kalankäsittelyä. Jalostustyömaalla työpiste sijaitsee pääasiassa toimistossa näyttöpäätteen takana, mutta karkaa hän välillä tuotannonkin puolelle tekemään fyysistä työtä. Pienessä yrityksessä työnkuva pysyy laajana.

Lähes koko ikänsä Kuusamossa asunut Korhonen suhtautuu lähiruokaan suurella intohimolla. Hän on mukana Wildfood Kuusamo Lapland-brändin johtoryhmässä ja on muutenkin työskennellyt jo
pitkään lähiruuan edistämiseksi. Lomillaan Korhonen etsii Rukan Kuksan kaltaista autenttisuutta,
ja Kuksaan on aina ilo viedä muilta paikkakunnilta saapuvia vierailijoita.

Lähiruoka merkitsee kalamiehelle työtä, mutta myös hyvän mielen ruokaa ja kokonaisvaltaista
ruuasta nauttimista, ei pelkkää nälän siirtämistä.
”Meillä on Suomessa valtavan puhtaita raaka-aineita. Niitä kunnioittamalla saadaan todella hyviä
juttuja aikaiseksi ja voidaan huolehtia ympäristöstä siinä samalla”, Juha Korhonen toteaa.

Kitkan viisas –muikku

Kitkan viisas on pieni ja vikkelä muikku, joka elää Euroopan suurimmaksi lähteeksi kutsutussa
Kitkajärvessä. Se on Suomen ainoa säännöstelemätön suurjärvi, karu, vähäravinteinen ja
luonnontilainen. Kitkan viisas jää ylänköalueen ankarissa olosuhteissa muita makean veden
muikkuja huomattavasti pienemmäksi, jolloin sen ruotokaan ei kovetu, vaan säilyy pehmeänä.

Nimensä Kitkan viisaan kerrotaan saaneen siitä, että vaikka se pääsisi myötävirtaan Venäjän
puolelle, se ei koskaan sinne ui, vaan säilyy kotipaikkauskollisena. Toisen selityksen mukaan
vikkelää kitkalaista on hankala saada tarttumaan pyydyksiin, joten se on viisas kala.

www.kuusamonkala.fi